Kulki kerran polkua haarautuvaa
Elon myrkky suonissaan
Vailla sielua, tahtoa tai sydäntä
Loisten sisältä syömänä

Ovi edessään sulkeutunut
Polku takanaan umpeutunut

Harmaata lankaa kiersi kerälle
Kuristaen elämäänsä tietämättään
Punoi langasta köyden itselleen
Koruksi kauniiksi kaulalleen

Kuin musta aurinko taivaalla
Palaa sydän rinnassa ihmisen
Saastunut varrella vuosien
Kuolee hiljaa kuiskaten

Katso sielusi peiliin tuhontuoja
Raiskaat, rakastat, raastat
Sylje myrkkyä kuolon luoja
Jokaisen itseesi hukutat

Kulki kerran polkua haarautuvaa
Elon vuodet jo takanaan
Kaikki haarat, mutkiteltuaan
Palasivat osaksi polkua