Nyt mie laulan pienen virren,
pienen virren värssyn.
Miulla surruu suu on täynnä,
kieli huolta kirjaviis.
En laula hyvill mielin,
laulan suulla surkiall.

Suru virret suuhun tuopi,
ikäväinen itkettää
Miull on huolet viiet, kuuet
surut suuret seitsemät.
Itku silmäni sitoopi,
huoli pääni harjoaa.

Paremp oisin mie poloinen,
oisin ollut syntymätt.
Syntymättä, kasvamatta,
ilmoihin ylemätt.
Mikä lienevi minulla,
tämän huolen hoivannu?

Oisko toista huolellista,
kolmatta kovaosaist.
Jolle sanoisin sanani,
haastan mielihaikiain.
Miull on huolet moninaiset,
murheet monennäköiset.

Yks on huoli pääni päällä,
toinen alla jalkojain.
Kolmas keskellä syäntä,
kolmas keskellä syänt.
Se miun manalle viepi,
torkuttaapi tuonelaan.