Maailman lopulla
Ikuisen kärsimyksen rotkon reunalla
Luciferin silmän loisteessa

Tulenlieskat nuolevat itse aikaa vanhempia kivisiä muotoja
Lohkareiden terävät reunat repivät lihaani
Kuollut, kuihtunut maa juo ahnaasti vertani
Loputtomien tuskan virtojen ujeltaessa ylläni

Totuuden silmä taivaalla - poltettuna itseeni
Maailman pimeissä kammioissa, musta laava virtaa
Polttaen, luoden, uutta paratiisia
Mestarimme voimasta

Taon itseäni uuteen muotoon
Kuolen ja synnyn

Sisäisen Mestarin liekin roihua, ei mikään muutos voi koskaan sammuttaa