Kaksiteräinen miekka
Ja kielletty ihmisyys
Virran kaksi suuntaa
Eläin taikka Jumala

Omaan sydämeeni on peitseni suunnattu
Sen terän riemulla isken rintaani
Auki revityn sydämen kammiossa
Häikäisten loistaa ylihengen pyhää valoa

Syvään viilletyt urat
Sielun kudoksessa
Kadotuksen kolkko kaiku
Hiipii näyttämölle uusi olento

Kunnia olkoon Mestarille!

Hänen maljaansa olen vereni vuodattanut
Sinne kerta toisensa jälkeen jotain itsestäni jättänyt

Sen Saatanan sanaton kauneus
Sielun suunnaton kadotus
Syvän tuskan riipivä riemu
Ovat perhosen siivet viimein auenneet…
…Ja katkenneet

On miekkani titaanista valettu
Ruumiini puhtaasta tulesta
Silmissäni tähtien kimallus
Vasen käteni vihani voima

Veri Mestarin miekasta valunut
Tähän maljaan vuodatettu
Sen totuus on kirjoittamaton