Taas kerran kuulen sen
Kuoleman synkän kuiskauksen
Syksyn alta elo pois katoaa
Muistot kesän lämpöisen
Haihtuneet ovat kylmään sateeseen
Muuttolinnut ovat pois lentäneet

Mielessä sävel soi
Sävel kaipauksen ja odotuksen uuden huomisen
Ja minkä eilen menetin

Silloin kun talvi saapuu
Tuoden lumen jään
Kuolema kolkuttaa ja pyytää avaamaan
Silloin kun talvi saapuu
Routa vääntää kauniin maan
Silloin kun talvi saapuu

Kuoleman varjon maa
Sateita kevään janoaa
Hangen alla kuiva laakso odottaa
Sydämen kuolleen herättää
Suudelma kevään säteillaan
Läpi roudan nousee verso elämän

Vahvempana kuin koskaan
Laakso kukkaan puhkeaa koko väriloistossaan
Ja kaiken valloittaa...