Jälleen on tullut aika todeta se tola
Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa
Joka kivikasan reen päälle kantaa
Ettei saavu ilo varkain

Ystävien kesken salaisuuden kauniin säilötään
Ja teot valon arat mattoon kääritään
Ettei untuvikkojen siniset silmät
Kesken kaiken purskahtaisi

Eikö ketään edes hävetä?

Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa
Niistä keitto mainen, maukas laitettaan
Jotta loppuisi ainainen kitinä ja nälkä
Jotta loppuisi tämä nöyryytetyn
-nöyryytetyn osa