Kakstoista vuotta täytin
Isä poltti puisen veturin
Se saunan pesään tuhkattiin
Ei ollut aikaa kyyneliin
Isä sanoi: Kestä se kuin mies
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen
Eikä kukaan toinen mua ohjaa
Itse pääni lyön kiveen harmaaseen
Veli palas armeijasta
Korpin jämät tuliaisinaan
Aita liian matala
Ei tullut ristii aukista
Isä näytti omansa
Äiti ei aina jaksa
Joskus on hiljaa viikkoja
Lääkärit ne puhuu vaan
Se tekee sitä tahallaan
Täti saattoi sen sairaalaan
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen
Eikä kukaan toinen mua ohjaa
Itse pääni lyön kiveen harmaaseen
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen
Eikä kukaan toinen mua ohjaa
Itse pääni lyön kiveen harmaaseen
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen
Eikä kukaan toinen mua ohjaa
Itse pääni lyön kiveen harmaaseen
Cumplí doce años
Papá quemó el tren de juguete de madera
Fue cremado en el horno de la sauna
Sin tiempo para lágrimas
Papá dijo: Traga las lágrimas como un hombre
Y aunque las raíces no alcanzan el fondo
Se aferran a este suelo congelado
Y nadie más me controla
Yo mismo golpeo mi cabeza contra la piedra gris
El hermano volvió del ejército
Trayendo los restos de un cabo con él
La cerca estaba demasiado baja
No recibió la cruz del entrenamiento de sargento
Papá mostró la suya
Mamá no siempre lo logra
A veces permanece en silencio durante semanas
Los doctores solo dicen
Que lo hace a propósito
La tía la llevó al hospital
Y aunque las raíces no alcancen el fondo
Se aferran a este suelo congelado
Y nadie más me controla
Yo mismo golpeo mi cabeza contra la piedra gris
Y aunque las raíces no alcancen el fondo
Y aunque las raíces no alcancen el fondo
Se aferran a este suelo congelado
Y nadie más me controla
Yo mismo golpeo mi cabeza contra la piedra gris
Y aunque las raíces no alcancen el fondo
Se aferran a este suelo congelado
Y nadie más me controla
Yo mismo golpeo mi cabeza contra la piedra gris